Mitä tunteita 400 000 €:n sijoitussalkku herättää?

Olen kirjoitellut blogia nyt vuoden verran. Tuntuu että aika on kulunut kuin siivillä, enkä ole koko aikana juurikaan ehtinyt kunnolla pysähtymään ja huilaamaan. Päivätöitä teen edelleen vanhaan malliin, ja jostain pitäisi vielä löytää kunnolla aikaa perheelle ja harrastuksillekin. Projekteja on kertynyt ehkä enemmän kuin mihin aikani oikeastaan riittäisi. Työmäärän keventäminen alkaa toisaalta jo ensi vuonna, että tässä vaiheessa ei tarvitse niin huolehtia jaksamisesta.

Harmillisesti jokin influenssa iski minuun pahasti ja olen joutunut viettämään muutaman viikon tammikuusta makuuasennossa. Harrastaminen ja muu touhuaminen on jäänyt sitä myöten minimaaliseksi, mutta kunhan tästä toivutaan, pääsen taas toteuttamaan päässäni muhineita ideoita. Sairastaessa on toisaalta ehtinyt hyvin lueskelemaan mm. Seeking Alphan artikkeleita, REIT-yhtiöihin keskittyvää kirjallisuutta ja erinäisiä elämänhallintakirjoja, mm. Olli Postin Supermarket Survival oli tiukkaa asiaa ravinnosta. Jos vaikka tuon kirjan neuvoja noudattamalla pysyisi nämä flunssatkin poissa...

Sijoitussalkkuni markkina-arvo ylitti hetki sitten 400 000 euron rajapyykin. Monesti sanotaan, että ensimmäinen 100 000 on vaikein saavuttaa. Olen poikkeuksellisessa tilanteessa moneen muuhun piensijoittajaan nähden, koska saan pumpattua koko ajan uutta rahaa salkkuun, siksi tuollaiset saavutukset tuntuvat siltä että niistä on aika turha tehdä numeroa. 400 000 rajapyykin ylittämisessä kesti pidempään, johtuen viime aikojen mollivoittoisesta markkinatilanteesta. Tammikuussa tilanne lähti odotetusti korjaantumaan, mutta saa nähdä kuinka pitkään tämä ralli kestää. Minua ei haittaisi yhtään, jos osakkeita saisi vähän halvemmalla pidempäänkin.

Sijoitushistoriaa

Asiat ovat tapahtuneet hyvin paljon nopeammin kuin olen uskaltanut toivoa, ottaen huomioon että elin vielä yli 10 vuotta sitten luottokorttivelalla, enkä omistanut juuri muuta kuin vaatteet ylläni. Onnistuin tekemään pienimuotoisen yrityskaupan, ja päätin onneksi samalla aloittaa säästämisen ja sijoittamisen. Alkuun ostin pankin omia rahastoja Nordean kautta. Näiden rahastojen valintaperusteena minulla oli: "heitän tikkaa ja katson miten käy". Muutaman vuoden jälkeen myin ihan hyvin tuottaneet rahasto-osuudet, kun eräs nimeltä mainitsematon varainhoitotalo otti yhteyttä ja tarjosi kahvittelun lomassa "parempia tuottoja". No, eipä tullut niistä sijoituksista parempia tuottoja, vaan menetin jopa vaivalla kerättyä pääomaanikin. Kyse ei onneksi ollut kovin merkittävistä summista, mutta harmitti se silti. Tämän jälkeen olen suhtautunut varainhoitotaloihin melko varauksella. Sijoitustoimintakin unohtui vuosiksi.

Otin reippaasti riskiä sijoittamalla kaikki säästöni, ja perustin uuden yrityksen heti edellisen myytyäni, tarkoituksena luoda itselleni ja muutamalle muulle työpaikat. Oman yrityksen suurmenestykseen en silti varsinaisesti uskonut, mutta työtä tein aina antaumuksella, ihan vaan koska se oli mukavaa. Vieraalla en osaa olla töissä, olenkin mieluummin omistanut jonkin listaamattoman yhtiön osakkeita.

Sijoittaminen pörssiyhtiöihin käynnistyi uudelleen vasta 2015, kun firma alkoikin yllättäen tehdä voittoa useamman tappiollisen vuoden jälkeen. Geelitukkapukumiehille en enää viitsinyt soitella sijoitusneuvojen toivossa. Kaveri onneksi vinkkasi, että minun kannattaisi luoda Nordnetiin arvo-osuustili. Ensimmäiset ostokseni Nordnetin salkkuun olivat: Technopolis (alle 4€ kurssin), Nokian Renkaat (~ 28€), Kone (~36€), Fortum (~17€). Ostin myös Novo Nordiskia, jonka päädyin myymään kovalla tappiolla Tanskan muuttuneen verotuskäytännön takia. Mainituista osakkeista omistan enää Koneen osakkeita. Voin todeta jo näin lyhyen sijoitusuran jälkeen, että myyminen on vain harvoin ollut kannattavaa.



Netto-osinkojenkin kehitys on ollut mukavaa seurattavaa:


2019 vuoden osinko on ennuste, josta on saavutettu nyt 9843€.

50x oman pääoman tuotto yrittämällä

Elämäni ylivoimaisesti paras sijoitus on ollut aikoinaan yritykseeni sijoitetut viimeiset pennoseni. Firmasta saatu tuotto omalle pääomalle on tähän päivämäärään mennessä ollut jo yli viisikymmenkertainen. Kaikki ylimääräinen on aina sijoitettu osakkeisiin menojen jälkeen. Osakesäästämisellä ei kylläkään ole ollut vielä oikeastaan hirveästi tekemistä vaurastumisessani näin lyhyellä ajanjaksolla. Vaurastuminen on paljon tehokkaampaa ensisijaisesti uusien taitojen opettelun kautta ja esim. liiketoiminnan perustaminen kyseiselle osaamiselle, kuin vaikkapa pitkäaikainen indeksisäästäminen yksinään. "Miljonääriklubin" jäseneksi pääsee toki normaali-palkkatöistä indeksisäästämälläkin, mutta siihen voi mennä vuosikymmeniä.

Osingoilla vapauteen

On ilahduttavaa huomata, miten osingot nakuttavat ~7%:n vuosikasvua. Myös tämä on sellainen seikka mikä vaikuttaa positiivisesti oravanpyörästä vapautumiseen korkoa korolle vaikutuksen myötä. Sijoitan aina osingot uudelleen, koska on hienoa nähdä kuukaudesta toiseen kasvavien osinkojen kilahtelu tilille. Taloudellinen riippumattomuus on nyt niillä urilla, että minun on hyvin vaikea enää mokata. Kaikki on tietysti mahdollista, mutta jos nyt en ala tekemään kaikkia mahdollisia virheitä, niin aika epätodennäköistä se olisi.

On tosin pakko myös muistaa, että salkun arvo saattaa hyvinkin puolittua markkinoiden myllerryksessä ja moni pahanilmanlintu alkaa laulamaan kuorossa sitä kuinka "tilanne on tällä kertaa erilainen" ja että "osakkeisiin ei kannata sijoittaa". Tällöin voi olla viisasta lakata seuraamasta salkkuaan ja mediaa sekä pistää myös sometilit jäähän, ja jäädä vain odottamaan. Hätäisesti tehdyt päätökset ovat harvemmin osoittautuneet järkeviksi jälkikäteen.

Mutta se raha-asioista vähäksi aikaa. Onhan näistä puhuttu jo riittävästi, on aika keskittyä taas vain elämiseen. Numeroiden pariin voikin palata seuraavan kerran, kun jotain oikeasti uutta tapahtuu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Osinkojen kehityksestä

Osinkojen kasvu on iloinen asia